Herkkuhetki vai tuskien taival?

Koiran ruokavalioon alettiin meillä kiinnittämään huomiota, kun Ekko noin neljäkuisena alkoi ripuloimaan jatkuvasti. Syytä ei lödetty lukuisista lääkärikäynneistä huolimatta, ja reilun kuukauden päästä pentu alkoi olla todella laihassa ja heikossa kunnossa. Koska kuivamuonamerkkien vaihtaminen ei auttanut, siirryimme kokeilemaan kotitekoisia puuroja, ja niitä kokeiltiinkin sitten kaikissa muodoissa: keitettynä, raakana, viljatuotteiden kera ja perunamuusilla, ja vaikka kotiruoka usein toimikin paremmin kuin nappula, ei se saanut Ekon mahaa täsin kuntoon kuin tilapäisesti.

Koiran kotiruokintaan tutustuessa tutustuin myös barffiin eli raakaruokintaan, jossa ideana on syöttää koiralle vain erilaisia raakoja lihoja, luita ja sisäelimiä sekä raa'oista kasviksista tehtyä sosetta, mutta ei ollenkaan viljaa. Pikkuhiljaa pelkoni raakaa kanan- ja possunlihaa kohti lieventyivät, ja pienistä, satunnaisista kanankaulakokeiluista etenimme lopulta tilanteeseen, jossa huomasin meidän käytännössä barffaavan.

Barffissa parasta meille on koiran vatsan hyvinvoinnin ohella ruoan maittavuus. Ennen jopa nirso Ekko popsii nykyään ateriansa hyvällä ruokahalulla, ja ruokavalion vaihtelevuus tuntuu miellyttävän sitäkin. Ekko suosittelee jokaista kokeilemaan! Linkit-sivulta lödät linkkejä myös barf-sivustoille.

Luun syönnissä on Ekon mielesä erittäin tärkeää, ettei tassut mene likaiseksi! =)